Kotihoidontuen heikko taso pitää miehet poissa lastenhoitotyöstä. Yhden alle
3-vuotiaan hoitajalle maksetaan valtakunnallisesti kotihoidontukena 340 €/ kk. Jos alle 3-vuotiaita on kaksi, tuki on noin 440 €/ kk. Neljän alle kouluikäisen hoitajalle maksetaan noin 570 €/ kk. Paitsi jos nuorin lapsista on yli 3-vuotias -
silloin ei makseta mitään. Jos jotakin maksetaan ja toinenkin vanhemmista on lähes tuloton, tukiin voi saada 180 euron korotuksen.
Jotkut kunnat maksavat kotihoidontukeen pieniä korotuksia kuntalisinä.
Kaikki edellä mainitut ovat veronalaista tuloa.

Kuka mies vaihtaisi työtulonsa yllä kuvattuun todellisuuteen?
Äidit ovat osoittautuneet sitkeiksi peijakkaiksi! Edes toimentulon kurja
taso ei ole saanut äitejä luovuttamaan: Yksivuotiaista noin 70% ja
kaksivuotiaista reilut 30% hoidetaan kotona. Kuusikkokuntien tilasto.
Siksi kaikkien "uusien ja modernien" perhevapaamallien kärki on sama:
Lyhennetään äidin ja lapsen yhteiseloa mahdollisimman paljon. Tätä
nimitetään "sukupuuolten välisen tasa-arvon kehittämiseksi", koska sitä
ei sovi Suomessa arvostella. Tasa-arvo on perhe-etuuksien rankan
heikennyksen keisarin uusi valepuku. Meneekö läpi?

On tullut tavaksi puhua Suomen "avokätisestä" kotihoidontuesta ja
nähdä se kaiken elinkeinoelämän jarruna. Avokätisestä - kun toimeentulo
lapsia hoitavalla aikuisella vaihtelee 300 - 750 euron välillä
kuukaudessa? Samalla aikaa säälitään noin 700 euron peruspäivärahalla
kituuttavia työttömiä.

Jos lasten hoitaminen olisi taloudellisesti varteenotettava vaihtoehto, miehetkin olisivat siitä kiinnostuneita!