11. Tasarahamalli tekee kotivanhemmuudesta mahdollista.

Suomessa ollaan ylpeitä hyvin toimivasta hyvinvointivaltiosta. Silti
kotihoitoperheiden - erityisesti monilapsisten - ajautuminen ahdinkoon
ja suorastaan köyhyyteen on hyväksytty ilman vastalauseita. Tilastokeskus


Pienten lasten hoitoa on alettu viimeisten vuosien aikana nimittää varhaiskasvatukseksi. Vaikka termi esim. virallisessa tilastoinnissa sisältää myös kotihoidontuen, julkisessa keskustelussa sillä viitataan useimmiten kodin ulkopuolella tapahtuvaan hoitoon. Samalla syntyy käsitys, että omassa kodissaan kasvavat lapset jäävät vaille "varhaiskasvatusta".


Me alamme unohtaa, että lapsia voi hoitaa - yllätys, yllätys! - myös kodissa. Pientä lapsiryhmää esim. sisaruksia tai naapuruston lapsia varten ei tarvita laitosmaista ympäristöä. Suomalainen, tavallinen koti riittää hyvin!


Kotihoidossa olevaa lasta ei ole tuomittu olemaan eristyksesessä muista lapsista tai aikuisista. Tarjolla on ilmaisia, edullisia ja kalliita puistoja, kerhoja ja avoimia päiväkoteja, joiden palveluita voi ostaa Tasarahalla. Sisarukset tai ryhmäperhepäivähoidon vanhemmat lapset tarjoavat taaperolle seuraa ja virikkeitä - itse asiassa paljon enemmän kuin homogeeninen 12 lapsen taaperoryhmä.


Tasarahamallin avulla kotivanhemman tehtävän voi hahmottaa aivan uudella tavalla. Kun taloudellisesta ohjailusta luovutaan, raja kotivanhemman ja työssä käyvän vanhemman väliltä katoaa. Vanhemman ansiotyö ei välttämättä tarkoita lapselle pitkiä päiväkotipäiviä. Kotivanhempi voi käydä töissä esimerkiksi osapäiväisesti ja lapsi olla osan päivästä harraste- tai hoitoryhmässä.


Perheen toimeentulo koostuu Tasarahamalli-tuesta ja vanhempien töistä
kodin ulkopuolella. Tasarahamalli on siis eräänlainen kansalaispalkka, jota ei makseta vastikkeettomasti, vaan siitä työstä mistä yhteiskunta maksaa muutenkin: pienten lasten hoidosta / varhaiskasvatuksesta.


Palaa Tasarahamallin vaikutuksiin!