Tällä sivulla käsitellään usein esitettyjä kysymyksiä, vastaväitteitä, soraääniä sekä aiheen kannalta kiinnostavia uutisia

Kysymys on toimeentulosta.

Lapsia kasvattavilla vanhemmilla on enemmän
kuluja ja enemmän työtä kuin lapsettomilla
aikuisilla. Panostettu työ ja raha eivät
kuitenkaan hyödytä vain lasten vanhempia
heidän eläkepäivinään, kuten mennessä
maailmassa. Lasten verotuloilla pidetään
yllä myös lapsettomien aikuisten vanhuus-
vuosien elintasoa.

Harva on valmis julistamaan, ettei työttö-
myystukea pitäisi olla. Ymmärretään, ettei hyvinvointiyhteiskunnassa voida jättää
ihmisiä vaille toimeentuloturvaa. Kuinka
sitten lapsia kasvattavat aikuiset, jotka
tekevät kaikin tavoin yhteiskunnan kannalta arvokasta työtä?

Nykyinen perhe-etuusjärjestelmä on moni-
mutkainen ja saattaa vaikuttaa, että etuuksia
on valtavan paljon. Useimmiten ne ovat toisensa
poissulkevia esim. kotihoidotuki vähennetään
työttömyyskorvauksesta.

Tasarahamalli on sosiaalisesti tasa-arvoisempi
kuin nykyjärjestelmä, missä varakkaimmatkin perheet maksavat kunnallisesta päivähoidosta maksimissaan 30% ja 70% kerätään kaikilta veronmaksajilta - köyhimmiltäkin.

Tasaraha on lapsia kotona hoitavalle vanhem-
malle veronalaista tuloa. Jos vanhemmalla on Tasarahan lisäksi muuta verotettavaa tuloa, maksettujen verojen määrä kasvaa tulojen
myötä.

Tasarahassa ei synny nykyjärjestelmän
kaltaisia kannustinloukkuja, koska tukien
määrä ei muutu yllättäen esim. tulojen
ylittäessä jonkin tarkkaan määritellyn rajan.

Tasaraha tekee myös mahdolliseksi osapäivä-, silppu- tai pätkätyön vastaanottamisen.

Kuinka yleensä voidaan estää se, etteivät perheen
rahat kuluisi päihteisiin? Vaikka 5%:lla äideistä on
alkoholiongelma, 95%:lla ei ole.

Valtaväestölle ei voida luoda järjestelmää niiden mukaisesti, joilta ote on lipsunut. Tai muuten kai-
kilta pitää kerätä ajokortit pois, koska joku ajaa humalassa kuitenkin!

Valtaosa on vanhemmista on hyviä ja vastuun-tuntoisia. Vanhempia pitää tukea ottamaan enemmän kasvatusvastuuta, jotta heistä kehittyy vahvoja kasvattajia. Vanhemmuus on laji, jonka säännöt muuttuvat joka päivä. On eri asia olla 1-vuotiaan, kuin 2-vuotiaan äiti tai isä. Vanhemmuuden oppimiseen tarvitaan aikaa.

Myös elämän kaltevalla pinnalla olevien vanhemmuutta kannattaa tukea. Lapset ovat
aina olleet vahvin syy laittaa oma, lipsuva
elämä kuntoon.

Yhteiskunnan pitää säästää oikeissa kohdissa,
jotta resursseja riittää ongelmaperheiden auttamiseen. Ongelmaperheet tarvitsevat
aivan omat tukimuotonsa. On tyhmää upottaa valtavasti rahaa keräämällä kaikki lapset "vanhemmilta turvaan" päiväkotien ammatti-kasvattajien huomaan.

Kustannus tästä "varotoimenpiteestä" on
pysäyttävä: Kun koko terveydenhoitojärjestel-
män kustannukset ovat 19,5 miljardia/ vuosi, pelkästään kunnallisen päivähoidon subventio
on 2,7 miljardia/ vuosi. Terveitä 1-5-vuotiaita
lapsia kerätään hyvinvoivista perheistä tarpeet-
toman pitkiksi hoitopäiviksi "turvaan" ja mak-
setaan siitä lähes 1/7-osan verran, kuin koko terveysdenhoitojärjestelmästä. Onko tässä
järkeä?

Miten niin naiset? Tasarahamalli ei määrää kuka lapsia hoitaa. Tasaraha-perheessä äidin ei tarvitse pitää edes päivääkään äitiyslomaa, jos hän ei halua. Perhe saa saman verran tukea olipa hoitaja isä tai äiti.

Nykyjärjestelmän heikko korvaustaso pitää miehet poissa kotona tapahtuvasta lastenhoidosta. Kotihoidontuki on alle 3-vuotiaasta 340 € ja vaikka lapsia olisi kymmenen, ei kotivanhempi pääse edes työttömän peruspäivärahan tasolle, mikäli kunta ei maksa ns. kuntalisiä. Työssä oleville miehille on vaikea perustella, miksi hänen pitäisi valita per-
heelleen köyhyysrajan alle jäävä ansiotaso, jos
tosinkin voi valita.

Katso tarkemmin Tasarahamallin vaikutukset/ 5.

Ei nosta. Tasarahamalli ohjaa perheitä käyttä-
mään päivähoitopalveluita tarpeen mukaisesti ja lasta ajatellen.

Lapsi ei tarvitse pitkiä hoitopäiviä eikä suuria
ryhmiä. Pitkät hoitopäivät maksavat yhteis-
kunnalle eniten. Niin kauan kuin perheet eivät
näe päivähoidon todellista hintaa, päivähoito-
palveluita käytetään yli todellisen tarpeen. Tämä muodostaa valtavan kuluerän yhteiskunnalle.Kun käyttäjä maksaa päivähoidosta käytetyn palvelun mukaisesti, päivähoitoajat lyhenevät,
mikä on lapsen etu.

Suuret ryhmät ovat tehottomia ja näin kalliita yhteiskunnalle. Tasaraha ohjaa käyttämään pienempiä päivähoitoryhmiä, jotka ovat edulli-sempia, mutta samalla lapselle parempia.

Pieni, alle 3-vuotias lapsi ei tarvitse lainkaan laitosmaista varhaiskasvatusta. Hyvä kotielämä
on pienelle riittävää ja parasta varhaiskasvatusta. Taaperon hoitapaikka maksaa 1,5-kertaisesti
leikki-ikäisen hoitopaikkaan verrattuna. Taaperon kyky olla erossa vanhemmistaan on vielä heiveröinen. Lasta ajatellen hoitoaikojen pitäisi
olla mahdollisimman lyhyitä.

Päivähoitomaksut voivat nousta korkeiksi, jos hoidossa on alle 3-vuotias pitkiä päiviä. Päivähoito voi toisaalta olla täysin ilmaista, jos se on järjes-
tetty pienessä, tehokkaasti toimivassa ryhmässä, 3-5-vuotiaille ja noin 7-8 tuntia päivässä.

On mahdotonta ajatella, että yhteiskunnan on
vastattava päivähoidon kustannuksista ilman
tarveharkintaa ja kulukattoa. Yhteiskunnan on
tultava lastenhoitokustannuksissa vastaan
kohtuullisesti mikäli yhteiskunta tarvitsee
pienten lasten vanhempia työtehtäviin toisaalle,
mutta yhteiskunnan maksuvelvoite ei voi ulottua
niin pitkälle että siitä aiheutuu lapsille haittaa.

Yleistäen voi sanoa, että lapsen kannalta huonommasta hoidosta joutuu maksamaan Tasarahajärjestelmässä enemmän.

Päiväkotien melutasot nousevat helposti yli 70 desibeliin. Taustamelun yli huutaminen aiheuttaa päiväkodin työntekijöille stressiä ja myös fyysisiä oireita Yle 2015. Susanna Haataisen opinnäytetyön mukaan A-painotettu keskiäänitaso oli tutkituissa päiväkodeissa keskimäärin 70 dB. Haatainen: Ääniympäristö ja koettu melu päiväkodeissa.

Aikuisten ongelmat ovat vain jäävuoren huippu
verrattuna päiväkotilapsiin, joita on vuosittain kymmeniä tuhansia ja jotka voivat viettää meluisissa
ryhmissä vuosia.

EU:n määräysten (EU:n Ympäristömeludirektiivi 2002/49/EY) mukaan ympäristömelu pitäisi vuoro-kausitasolla saada pysymään alle 55 desibelin. Opetustilojen melutason pitäisi pysyä alle 30 desibelissä.

"Hälyn vaikutuksella henkisiin toimintoihimme on neurofysiologinen pohja. Koska keskushermosto joutuu käyttämään aikaa ja energiaa turhien häly-
äänien käsittelyyn, sillä riittää vähemmän energiaa muihin tehtäviin. Tämä näkyy esimerkiksi avotoimis-toissa keskittymiskyvyn puutteena ja se voi oireilla myös käsittämättömänä väsymyksenä ja unihäiriöinä.

Tutkijat ovat erityisen huolestuneita siitä, mitä häly tekee päiväkoti- ja koululapsille. Siinä missä häly syö aikuisilla suorituskykyä, lasten kohdalla on osoitettu lukuisin tutkimuksin, että melu syö heidän oppimis- ja keskittymiskykyään ja heikentää heidän muistiaan.

Koska lasten aivot ovat vasta kehittymässä, melun pelätään aiheuttavan pysyviä haittoja lasten kognitiivisiin taitoihin". Hyväterveys 2013

Päivähoitomaksujen kanssa tuskailevat vanhemmat eivät aina tule ajatelleeksi kuinka suuren lahjan he yhteiskunnalta saavat aina päivähoitomaksua maksaessaan. Laskusta maksimissaan 30% lankeaa perheelle - yhteiskunta maksaa 70% mikäli lapsi on kokopäivähoidossa kunnallisessa päiväkodissa.

"Hoito tulee kalliiksi järjestelmän tehottomuuden vuoksi. Tehottomuus on rakenteissa, ei päivä-kodeissa itsessään. Niissä painiskellaan jatkuvan rahapulan kanssa. Sijaisia ei saa, henkilökunta uupuu ja soittimien tai mikroaaltouunin hankkimiseksi täytyy pitää myyjäisiä.

Kunnallinen päivähoito tulee kalliiksi sääntelyn takia, mikä tarkoittaa lakeja, joilla määritellään tarkasti hoitomaksu, hoitoajan pituus ja henkilökunnan määrä sekä valtion investointiavustukset.

"Kustannustietoisuus hämärtyy, kun yhteiskunnan tuki on piilossa", kustannustasoja lisensiaatin-työssään tutkinut Jukka Palokangas selvittää. Yksityisissä päiväkodeissa henkilökuntaa on saman verran kuin kunnallisissa, mutta silti yksityiset pystyvät esimerkiksi erikoistumaan.

Palokankaan selvityksen mukaan iso päiväkoti ei tule halvemmaksi kuin pieni. Kunnat rakentavat isoja taloja saadakseen valtion investointiavustuksen, vaikka ison päiväkodin ylläpitäminen tulee kalliimmaksi. Isossa talossa on suuremmat pääomakustannukset ja hallintoa tarvitaan enemmän. Hoitosäädösten takia myös hoitajien määrä kasvaa lapsimäärän myötä." (HS 20.12.1999) (Jukka Palokangas: Tutkimus lasten päivähoitopalvelujen kustannustehokkuudesta. 2002. Tampereen yliopisto).

Lasten päivähoito suurissa ryhmissä lisää tavallisten hengitystie- ja suolistoinfektioiden ilmaantuvuuden moninkertaiseksi. Tärkein yksittäinen infektioiden esiintymiseen vaikuttava tekijä päiväkodeissa on lasten hoitoryhmien koko.

Lasten sairastamista infektioista 80–90 % paikantuu hengitysteihin. Infektio-oireisia päiviä on alle kolmivuotiailla päiväkotilapsilla vuosittain keski-määrin sata ja yli kolmivuotiailla 50. Ero kotona hoidettaviin sairastamisen kokonaismäärässä on suurin alle kahden vuoden iässä, jolloin päiväkoti-lapsilla on sairauspäiviä infektion takia keskimäärin sata vuodessa ja kotona hoidetuilla vain noin 40.

Suomalaisen selvityksen mukaan päiväkotihoito lisää alle kaksivuotiailla hengitystieinfektioiden
esiintyvyyden 1,7-kertaiseksi verrattuna
kotihoitoon, välikorvatulehdusten esiintyvyys
suurenee kaksinkertaiseksi ja keuhkokuumeen
lähes kymmenenkertaiseksi.

Edellisten lisäksi parasiitit, kuten kihomadot, päätäit ja syyhypunkki aiheuttavat aika ajoin epidemioita päiväkodeissa. Kaikkien edellä mainittujen munat
voivat säilyä elinkykyisinä pölyssä ja elottomilla
pinnoilla ja kynsien alla useita päiviä, mikä lisää tartuntariskiä varsinkin pienten lasten ryhmissä.

Hygieniakäytäntöjen parantaminen helpottaa tilannetta, mutta infektioiden ehkäisyn kannalta olisi parasta, jos alle kolmivuotiaitaei hoidettaisi päivä-kodeissa lainkaan, vaan heidän hoitonsa olisi järjestetty siten, että ryhmäkoko ei ylitä viittä lasta.

Lääketieteellisesti tarkasteltuna päivähoidon ongelmat koskevat koko yhteiskuntaa eivätkä ainoastaan hoidossa olevia lapsia ja heidän vanhempiaan. Terveyskirjasto/ Marjo Renko, Matti Uhari. Vanhempien työstä poissaoloista 40% aiheutuu lasten sairastamisesta päivähoidossa. Duodecim: Antibioottiresistenssi - säilyykö lääkkeiden teho?

Poliittiset päätökset ohjaavat muodostamaan yhä suurempia päivähoitoryhmiä. Uudet, vuoden 2017 perhevapaamallit taas ohjaavat lapset yhä nuorempina hoitoon. Miksi, vaikka kaikki edellä mainittu tieto on ollut olemassa jo vähintään kaksikymmentä vuotta?

Varhaiskasvatuskeskustelua on käyty kiivaasti koko vuoden 2017. Puoliväliriihen (8/2017) päätöksen mukaan perhevapaajärjestelmän uudistamisesta päätetään vuoden loppuun mennessä - eli kiireellä.

Tässä kiireessä poliitikot tuskin ehtivät perehtyä varhaiskasvatusajatustensa perusteisiin kriittisesti, kun tähänkin saakka lähteeksi on kelvannut ruotsalainen epätutkimus, jonka professori Liisa Keltikangas-Järvinen analysoi tarkasti kirjassaan Pienen lapsen sosiaalisuus.

On huolestuttavaa ja herättää paljon kysymyksiä, että tällaista materiaalia on käytetty perusteina jopaOPH:n dokumentissa "Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet". Syksystä 2017 lähtien lain mukaan pakolliset varhaiskasvatussuunnitelmat perustuvat em. dokumenttiin.

Professori Keltikangas-Järvisen luvalla Andersson-artikkeli on luettavissa kokonaisuudessaan